Vuonon kimallus

Vuonon kimallus

tiistai 24. huhtikuuta 2018

Ihan kuin laulussa ikään - Stockholm i mitt hjärta


Stockholm i mitt hjärta
Solljuset stiger ur havet,
spelar i koppar och glas,
Stockholm i gryningen strålar
som var hon en gyllene vas,
med blommor från Östersjöns stränder,
med ängsört från ekarnas sal,
en skönhet på urbergets stränder,
Mälarens ljuva vestal.



Olen Tukholman katolla. Nenälläni keikkuvat uudet aurinkolasit, ylläni on uusi italialainen silkkipusero, lasini on täytetty kuohuvalla ja edessäni aukeaa kesäisen lämmin, kauniimpaakin kauniimpi Tukholma. 
" Skål for Marianna - skål for 50 år", kuuluu komennus ja siinä, kohottaessa lasini, katoaa mielestäni se viimeinenkin ikäkriisinpoikanen! Tunnen itseni nuoreksi! 
Skål minulle ja niille 50 elämäntäyteiselle vuodelle, jotka täällä olen taivaltanut.....niin ja seuraavalle puolivuosisadalle myös! 

Näin suuren merkkipaalun kohdalla ei voi olla katsomatta taaksepäin, sillä pakkohan sitä tänne johtanutta polkua on muistella! 
Olen ylpeä siitä rohkeudesta, jolla olen maailmalle lähtenyt, mutta myös sitkeydestäni, jolla olen siellä pärjännyt.  Olisi ollut aika lailla helpompaa jäädä Turkuun (tai edes Suomeen), mutta paikkani ei tuntunut siellä olevan. 
Valitsemani polku vei vieraille maille ja siellä olen kulkenut jo puolet elämästäni. Kivikkojen kiusaama, siunauksien siloittama, opettavainen, eikä ainakaan tylsä - sellainen on elämäni polku ollut. 

Sain syntymälahjana suurehkon palasen hulluutta ja sen voimalla olen jaksanut silloinkin, kun polkuni on tuntunut lähes mahdottomalta jatkaa. Mikä siunaus tuo hulluus onkaan :)
Olen lisäksi oppinut, että särkynytkin sydän sykkii elämää, niin palasina kuin se voikin olla, ja että surunkin pauloissa voi  -ja on lupa - iloita. 

Paljon olen saanut ja voi miten kiitollinen siitä kaikesta olenkaan! 


Skål elämälle ja tuleville, hullunihanille vuosille! 


Ja sitten suloiseen Tukholmaan, joka hemmotteli meitä kesäisellä lämmöllä aina 23 asteeseen saakka. 



Me asuimme 16.kerroksessa ja nautimme upeista näkymistä! 




Iki-ihana Tukholma













Linnan puodissa piti tietysti myös shoppailla ja ostoksia voi (ihan pian) katsella Instagramin puolella. 
Linnasta jatkoimme Gamla stan:iin! 
Ruotsalaiset lihapullat nautittiin ulkona kastanjapuun alla (Under kastanjen) ja lauantain helteessä oli jo ostettava jätskiäkin.














Lauantaina ajeltiin myös lautalla.






Täällä olisi viihtynyt pidempäänkin! 




Vasamuseet - pakkohan sitä oli käydä ja onhan Vasa-laiva vaikuttava näky kaikkine yksityiskohtineen.







Juhlin Tukholmassa myös sinne matkanneiden vanhempieni ja siellä asuvien sukulaisteni kanssa ja mukana oli myös 83-vuotias tätini, joka edelleen keskusteli hienosti kahta kieltä pyörittäen! 
Tätini on asunut Tukholmassa 60-luvulta asti ja kotikielenä heillä on ollut ruotsi, joten kahdella kielellä jonglööraaminen on kerrassaan upea suoritus. 


Täällä sitä nyt istutaan, viisikymppisenä. 
Seuraavaan matkaani on noin kuukausi aikaa ja hyvä niin.....jalkani ovat nimittäin olleet sen verran kovilla ja tälläkin hetkellä teipattuina. 
Helsingissä ollessani pelästytin koko perheeni nilkkanivelteni ja jalkapöytieni paisuttua pallon kokoisiksi, joten ihan tanssien ei juhlaviikkoni siis kuitenkaan mennyt. 
Sairauteni ei anna vapaata milloinkaan, niin se vain on, mutta periksi en anna! 


Helsinki-kuvia tulee muuten seuraavaan postaukseen, joten eipä sitten muuta, kuin seuraavaan kertaan ja voikaa hyvin! 


Vi snakkes, 

Marianna

maanantai 9. huhtikuuta 2018

Uuden aika


Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa ja hyvä niin, sillä pääsiäisen ojasukelluksesta mielensä pahoittanut oikea käteni on yhä osittaisella sairaslomalla. Kipeä kuin mikä! 
Vanhuus ei siis todellakaan tule yksin, vaan mm. ketteryyden katoamisen muodossa. 
Ikääntyminen on kadottamista ja omalla kadonneiden listallani ovat nyt ketteryyden lisäksi mm. 20/20 vision, tarkka kuuloaisti, pitkät jalat ja kaula (monta senttiä jo kadonnut) ja tietysti sitten nivelten jousitus :)

Virstapylvääseeni pamahtavat kuin pamahtavatkin ensi viikolla nuo yhdessä vähän pelottavat numerot: viisi ja nolla, joten ikääntymiseen liittyviä ajatuksia ja niiden tuomaa pienoista kriisiä on aivan mahdotonta välttää, niin nuorekkaaksi kuin sitä itseään sitten uskotteleekin.
No, periksi ei anneta ja tulenkin nyt juhlistamaan viisikymppisiäni oman elämäni näköisesti, eli reissaamalla kevään aikana elämäni palapelistä tuttuihin paikkoihin. 
Juhla alkaa Helsingistä! 

Koetan toki ehtiä blogiin Helsingistä palattuani, mutta koska seuraava reissuni on lähes välittömästi sen jälkeen, saattaa olla, että blogiin tulee pieni tauko. 


Tässäpä nyt vielä näitä kevätkuvia viime viikoilta. On ihanaa todistaa kevään etenemistä ja uuden elämän alkua! 



Valokuvaamisen iloa Hellestøn rannalla.





 













Ja luontokuvaamisen iloa kotinurkilla.
Harmaahaikarat viihtyvät taas läheisellä lammella, jossa voi taas herkutella mm. sammakoilla.








Kotipolun varrella olevalla laitumella on uusia lapsia ja ylpeyttä puhkuvia vanhempia. 







Vartiovuorossa saa olla tarkkana. Tämä kallion kuningas on se talven aikana yksisarviseksi muuttunut kaverini.




Kotipihallakin on uutta elämää, jota on mahdottoman kiva kuvata.
Tulppaanit, japaninkirsikka ja onnenpensas ovat kohta kukassa.







Tänään sataa, mutta niinhän sitä sanotaan, että "April showers bring May flowers", joten sateestakin on siis iloa! 
Lämpötilat ovat sitäpaitsi nousseet nyt niin mukaviksi, ettei pieni sade juurikaan häritse. 
Kevät on ihanaa aikaa! 



Juhlamodukseen siirtyvä Vuonon kimallus toivottaa teille kaikille ihanaa huhtikuun jatkoa ja palaa taas kirjoittelemaan matkojensa välissä! 
(ig:tä päivitän tietysti matkoillanikin)




Voikaa hyvin, vi snakkes :)


Marianna